Olin ohjaamassa Antti Auvisen oopperaa Autuus
/ Bliss. Sen aihe on tositapaus 1800-luvun
Suomessa: veljesmurha, jossa Kangaslammin
kappalainen tappaa veljensä, joka on pappi
hänkin.
Halusin
lisätietoa henkirikoksista, joten menin
haastattelemaan ylilääkäri ja tutkimusprofessori
Hannu Lauermaa. Hän on hoitanut ja tutkinut
väkivaltarikollisia ammatikseen niin pitkään,
että tietää tästä aiheesta sekä
yksittäistapausten että tilastofaktojen tasolla
ehkä enemmän kuin kukaan muu Suomessa.
Kysyin
henkirikosten syistä ja siitä mitä maakohtaisia
eroja niissä on. Ja miten henkirikosten yleisyys
ja syyt ovat aikojen saatossa muuttuneet.
Kyselin myös fyysisen, henkisen ja
rakenteellisen väkivallan eroista ja
keskinäisistä syy- ja seuraussuhteista. Ja
lopuksi siitä, miksi katsomme väkivaltaa,
todellista tai fiktiivistä väkivaltaa.
Haastattelu
kesti tunnin. Koostin haastattelukysymyksistä ja
vastauksista lyhyen leffan, jota käytin
oopperaohjaukseni osana. Oopperan kolmannen
näytöksen aikana leffa projisoitiin isolle
valkokankaalle. Leffasta piti tietenkin jättää
alkuperäinen ääniraita pois, jotta se ei
häiritsisi Auvisen musiikkia. Leffan dialogi
välittyi vain tekstityksen kautta. Näin ollen
oopperan kolmas näytös oli kolmen eri aineksen
yhdistelmä: 1) musiikki, 2) mykkäleffa, 3)
näyttömötapahtumat.
Pidin
tuloksesta kovasti ja halusin jälkeen päin tehdä
itsenäisen lyhytelokuvan samalta pohjalta.
Editoin leffan osittain uudelleen ja lisäsin
siihen insertteinä muutamia dokumenttiklippejä
väkivallasta sekä kotivideopätkän. Pidin
kuitenkin Auvisen musiikin omalla paikallaan,
sillä oopperassa haastatteluvideon ja
atonaalisen nykymusiikin outo yhdistelmä oli
minusta antoisa. Kun esitimme oopperaa uudestaan
kuusi vuotta myöhemmin Kansallisoopperassa,
hieman päivitettynä, päivitin myös TAVALLISTA
TAPPAMISTA -teoksen siinä ohessa. Teos on
nyt pari minuuttia pitempi ja mielestäni entistä
parempi:)
Leffan
ääniraidalla on siis edelleen vain Auvisen
opperasta poimimaani musiikkia — lähes
pelkästään instrumentaalimusiikkia — eikä mitään
muuta. Ajattelen tätä leffaa kolmen, erillisen
aineksen yhdistelmänä ja kolarina: 1)
dokumentaarinen kuvaraita, 2) pelkäksi tekstiksi
tiivistetty faktakeskustelu, 3) Auvisen
musiikki. Nämä kolme ulottuvuutta ovat keskenään
tasa-arvoiset ja kukin niistä käsittelee
javalaisee väkivaltaa omalla tavallaan.
